Möhkäleen lohdutuspalkinto

Möhkön ihmisisä täytti taannoin vuosia ja oli hukkua onnitusten tulvaan. Siinä hötäkässä Möhkö tunsikin äkkiä jäävänsä täysin paitsioon ja nosti äläkän. Ihmisvanhempiaan lötjäkkeen huomionkaipuu hellyytti, joten he päättivät lahjoa kultapalleroa yllätyspaketilla.

MÖRRRRÖRÖRÖRÖÖRR!!! Möhkelström vallan riehaantui ja hädin tuskin välitti vanhempien kehotuksesta olla kovasti viskelemättä pakettia. Pian syykin selvisi:

 
Kun paketista pullahti esiin kustomoitu, keraaminen nimikko-aamiaissarja, oli pallopää onnesta ovaalina.

Ensimmäisen aamun koeajo ja muikea Möhkiäinen :)

Afterwappu

Möhköllä oli tänään syytä mököttää. Vanhemmat olivat unohtaneet Möhkön vappupiknikiltä. Lepyttelyksi ottoisä osti apinapalleron päivän myöhässä. Mörinän seasta alkoi pilkottaa hymynkare :) Möhkö toivottaa vappua myös kohtalotovereilleen.

Kevätretkellä!

 Kevättä rinnassa koko pesue päätti tallustaa lautalle ja kohti mielenkiintoista merilinnoitusta, Suomenlinnaa! Möhköpä riemastui löytäessään koko ajan erilaisia koloja ja onkaloita joihin piiloutua.

LÖYDÄ MÖHKÖ!!!

Välillä olikin aika rentoutua ja rauhoittua ottoisän sylissä ja ihailla maisemia.







Myös tykistö ja arkkitehtuuri kiinnostivat yllättäen Möhkelströmiä. Hän pääsikin vierailevaksi tähdeksi myös yliopiston linnoitusarkkitehtuuria käsittelevään esitykseen.

Pienen palleroisen matka saaristossa taittui kätevästi ihmisemon käsikynkässä. Saaristossa ottovanhemmille iski paniikki Möhkön lämmönsäätelykyvystä. Pääjalkainen vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä oloonsa ja piristi myös paleltunutta matkaseuraansa.

Ihanaa ja lämpenevää kevättä!

 

Kihlat!

Möhkö mörisi lauantaina kovaan ääneen aivan kun jotain jännittävää olisi luvassa. Pieni musta pallero oli jo muutenkin hyvin jännittynyt lomaillessaan pääsiäisenä sekä Punavuoren sijaiskodissaan, että Hämeessä. Ja näinhän se pieni veitikka oli taas oikeassa. Möhkön adoptiovanhemmat saivat ihania uutisia. Koko perhe riemuitsi kaukaa Kanariansaarilta raikuneesta ilouutisesta. Möhkön lempitäti on mennyt kihloihin upean kuopiolaisen kukon kanssa! Möhkelström riemuitsi niin, että kissaystävät jäivät möheltäessä jalkoihin.

 

Möhkö päätti leipoa mustia suklaakikkanoita, jotka tietenkin koristeltiin romanttisesti ja muutenkin ällömakeasti. Uunituoreen kihlaparin on vielä löydettävä yllätys kaapistaan yön pikkutunteina! Nam tai MRHÖÖÖM, sanois Möhkis. ONNEWA!!!

Palleroisen pääsiäinen

Hymynkare huulillaan, Möhkö säntää tanssimaan...

odotellen tulevaa, munakorin satoaan.

Kunnes luota ystävän, sylin löytää lämpimän :)

Kevät, tule jo!

Kevät, tule jo!

"Pääsiäisen onnenhiput,

puput, munat, ruohot, tiput.

Tulppaanin väri ja auringon valo

ja keväinen ajatus jalo.

 

Ikkunalaudalla kukkien kelta,

rairuoho versoo jo lautaselta.

Pajujen oksissa silmut uudet,

suklaamunissa salaisuudet."

 

Möhkelström on päättänyt jouduttaa tämän kevään ruohonkasvua ja lätsäisi lauantaina rairuohon siemenet kasvamaan. Ruohon kasvu on pikku-Möhkön mielestä jännittävää. Se seuraa kasvunihmettä herkeämättä ikkunalaudalla ja nauttii kevätauringon ensisäteistä. Myös Möhkön uudet tipuystävät ovat olleet hyvin kiitollisia uudesta kodistaan. 

 

Möhkö on myös tehnyt selväksi, että pääsiäinen ilman yllätysmunia on puutteellinen. Tässä muutamia pötkäleen toiveita. Lahjoitukset saa toimittaa vanhemmille!

NAISET HUOMIO!

Möhkö toivottaa kukkeaa naistenpäivää kaikille ihmisnaaraille! (ÖRÖRRHHRIRRH!!) :)

Idoleita (ei niitä laulavia) ja kirpsakoita kisatunnelmia

"Möhkö on sosiaalisesti ei-ihan-niin-ketterä otus, jonka ajatuksenjuoksu ja vuorovaikutus ihmisten kanssa olisi parhaimmillaan kaksinkertaisella nopeudella nautittuna. Möhköjen repertuaariin kuuluu tunnusomaisina piirteinä etenkin möllötys ja höhöttäminen."

 

Möhkön matka talven ihmemaahan sujui kolmen sisaruksen seurassa rattoisasti, möllöttäen. Oma paikka, oma junalippu ja omat, herkulliset matkaeväät; näin alkoi Möhkäleen ensimmäinen matka emonsa kotiseudulle. Junassa ei ollutkaan leikkipaikkaa, mutta onneksi matka kesti vain tunnin.

 

Perjantai viuhahti vauhdilla Möhkön kotiutuessa uuteen paikkaan. Se valloitti myös isovanhempiensa sydämet ja sai rakkautta muiltakin kun väsähtäneeltä emoltaan. Musta pallero paljastui myös taitavaksi paketointiavuksi, kun Kira pakkaili ystävien lahjoja lauantaina. Illalla olisi tiedossa isot 50-vuotisjuhlat!

Möhkelström heräsi sunnuntaina kukonlaulun aikaan ja karjaisi koko talouden liikkeelle. Oli päästävä kokemaan ensi kertaa Salpausselänkisojen tunnelma! Möhköä hemmoteltiinkin VIP-passilla, jolla pääsi katsomaan tapahtumia sille sopivilta etäisyyksiltä. Möhkö kun on vähän likinäköinen. Innostunut möheltäjä pääsi nauttimaan myös buffetin antimista!

 

Kuitenkin potin räjäytti Möhkön ja Kiran yhteinen idoli, Toni Nieminen! Pikkuvipeltäjä karkasi emonsa käsistä ja juoksi suoraan mäkikuninkaan syleilyyn. 

Väsähtänyt pääjalkainen tuhisee omalla paikallaan, oman junalippunsa ja eväiden kanssa paluumatkalla. Oi näitä elämän ensikokemuksia!

Burnout-Möhkö talvilomailee

Hrrr...

Eräänä lauantaiaamupäivänä Möhkö tunsi olonsa ylikuormitetuksi. Möhkö tiesi että raitis ilma tekee ihmeitä, siispä se päätti lähteä spontaanisti minilomalle, kauas kaupungin sykkeestä. Valitettavasti veturin vaihto viivästytti liikkeelle lähtöä ja Möhkö joutui monen muun tavoin odottamaan kyytiään purevassa pakkasessa. 

Just chillin'.

 Lopulta juna saapui ja kuljetti Möhkön suoraan täysihoitolaan, josta oli peruutuspaikalla vapautunut tilaa yhdeksi yöksi. Perillä Möhkö tunsi ulkoilleensa jo aivan riittävästi, joten se marssi oikopäätä saunaan.

Löylyttäjä.

Saunan jälkeen maistui ruoka...

 

...ja jälkiruoka!

Ravittu ja rentoutunut Möhkö nukahti kesken illan elokuvan sohvan kulmaan. Aamulla ystävällinen sielu poimi sen mukaansa, oli aika palata arkeen.

Musta, pääjalkainen vahinkovauva

 

MÖHKÖ! Möhkäle. Möhkelström, Möhkis.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yllättäen keskellä kaunista päivää se saapui keskuuteemme. Tupsahtamalla, mitään ilmoittamatta, kuin varkain. Toisin kuin ihmislapset, Möhkö valitsee itse emonsa. Vaativalla tuhinalla tulevaa äitiään kutsuen se kiepsautti itsensä akrobaatin elkein Kirpun pehmeään syliin. Voi tuota yhdennäköisyyttä!!!

...eikä kahta ilman kolmatta. Möhkö tunsi välitöntä, alkukantaista yhteyttä myös uuteen ihmisisäänsä. Siispä tuo hehtaariotsainen pallero lähtikin ilomielin valitsemiensa vanhempien matkaan ja pääsi jo pian tutustumaan kevätauringon kultaamaan Tukholmaan. Voi tuota sanatonta yhteisymmärrystä!!!

Musta pääjalkainen mötkäle onnistui rakastuttamaan ottovanhempansa välittömästi. Ei ollut epäselvyyttä, etteikö tulokas olisi mahtunut matkatavaroiden jatkeeksi pariskunnan pakatessa kamppeensa ja kääntyessä takaisin kohti kotosuomea. Möhkön taru oli alkanut. Oli myös naurettavan itsestäänselvää, että siitä oli tehtävä blogi. To be continued...